Pakkokeinot: Kiinniotto, pidätys ja vangitseminen



Mitä eroa on kiinniotolla, pidätyksellä ja vangitsemisella?

Poliisi saa ottaa kiinni henkilön, joka on määrätty pidätettäväksi tai vangittavaksi, tai jos pidättämisen edellytykset ovat olemassa, mutta pidätysmääräystä ei ehditä heti hankkia. Kiinniotosta ja pidätyksestä vastaa poliisi. Ne ovat lyhytkestoisempina lievempiä pakkokeinoja kuin vangitseminen. Pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä ovat poliisien lisäksi virallinen syyttäjä sekä tullihallituksen ja rajavartiolaitoksen virkamiehet.

Kiinniotettu on pidätettävä tai vapautettava 24 tunnin kuluessa kiinniotosta. Vaatimus pidätetyn vangitsemisesta on esitettävä kolmantena päivänä pidätyksestä ennen kello kahtatoista tai pidätetty on vapautettava. Pidätetty on vapautettava viipymättä, jos pidättämisen edellytykset lakkaavat. Epäillylle on aina viipymättä ilmoitettava kiinni ottamisen tai pidättämisen syy.

Poliisin suorittamasta kiinniotosta on

erotettava ns. jokamiehen kiinniotto-oikeus, jonka nojalla kansalainen voi ottaa kiinni henkilön, jonka pidättämisestä tai vangitsemisesta on määrätty, tai henkilön joka tavataan verekseltä tai pakenemasta rikoksen teon jälkeen.

Vankeusuhkaisiin rikoksiin syyllistyneiden lisäksi jokamiehen kiinniotto-oikeus käsittää lievän pahoinpitelyn, näpistyksen, lievän kavalluksen, lievän luvattoman käytön, lievän moottorikulkuneuvon käyttövarkauden, lievän vahingonteon ja lievän petoksen. Kiinniotettu on viipymättä luovutettava poliisimiehelle.

Vangitseminen on ankarin pakkokeino ja siitä päättää tuomioistuin. Vangitsemisen edellytykset ovat samat kuin pidätyksen. Vangitsemisasian yhteydessä tuomioistuin päättää, mihin mennessä syyte vangittua vastaan on viimeistään nostettava. Vangitseminen jatkuu, kunnes toisin päätetään. Vangitsemisasia on käsiteltävä uudelleen kahden viikon välein, jos rikoksesta epäilty sitä vaatii.


  • Suosittele artikkelia
  • Facebook
  • Twitter
  • Google+

Aihealueen artikkelit

 

Aihealueen lakioppaat