Vahingonkorvausoikeus jaetaan meillä Suomessa kahteen osaan, sen perusteella, onko vahinko aiheutunut sopimussuhteessa vai sopimuksen ulkopuolella. Siksi puhutaan sopimusperusteisesta ja deliktiperusteisesta vahingonkorvausvastuusta.

Sopimusperusteisella vastuulla eli sopimusvastuulla tarkoitetaan sopimuskumppanille aiheutettujen vahinkojen korvaamista. Tällainen vastuu perustuu luonnollisesti osapuolten väliseen sopimukseen. Ellei osapuolten välillä ole ollut sopimusta, niin myöskään sopimusperusteinen vahingonkorvaus ei voi tulla kyseeseen. Vahingonkorvausta arvioitaessa pääsääntönä pidetään sopimusten sitovuuden periaatetta. Suomen sopimusoikeuden mukaan sopimukset on pidettävä (pacta sund servanda), eikä sopimusosapuoli myöskään yleensä voi vapautua vastuustaan vetoamalla omaan esteeseensä sopimuksen täyttämisessä.

Poikkeustapauksissa osapuoli voi tosin vapautua vastuustaan vetoamalla ylivoimaiseen esteeseen kuten esim. luonnonkatastrofiin (force majeure). Ylivoimaksi esteeksi ei kuitenkaan hyväksytä odottamatonta tapahtumaa, vaan tuon tapahtuman seurauksena tulee olla oman suorituksen tosiasiallinen estyminen.

Sopimussuhteissa vahingot useimmiten

Sopimusvastuussa tuottamuksella ja ankaralla vastuulla ei ole sellaista merkitystä kuin vahingonkorvauslain mukaisessa vahingonkorvausvastuussa. Syynä tähän on se, että korvausvastuun perusteena on sopimuksessa sovittujen velvoitteiden rikkominen, eikä huolimaton käyttäytyminen kuten sopimuksen ulkoisessa vahingonkorvauksessa. Tästä huolimatta sopimusvastuun syntymiseksi edellytetään aivan samalla tavalla kuin sopimuksen ulkoisessakin korvausvastuussa, vahinkoa aiheuttaneen käytöksen ja vahingon välistä syy-yhteyttä.

Sopimusvastuun realisoitumisen estämiseksi yrityksen on tarkoin kartoitettava etukäteen, mitä sopimuksia se tekee, kenen kanssa, millä ehdoin. Tärkeää on myös tietää kuka noiden sopimusten sisällöstä määrää.

• Soita lakipuhelin - 0600 111 33 tai 0600 111 88.
• Tilaa asiakirjamallit heti netistä.
• Tutustu uusiin lakioppaisiin.