Kaupallista marjanpoimintaa ei yleensä luokitella elinkeinotoiminnaksi, ja jokamiehenoikeuksien nojalla jokaisella on oikeus poimia esimerkiksi luonnonvaraisia marjoja alueilla, joilla liikkuminen on sallittua. Marjanpoiminta on kausiluonteista, joten se on tulkittu satunnaiseksi toiminnaksi, vaikka henkilö poimisikin marjoja vuodesta toiseen. Tämä tulkinta on omaksuttu myös verotuksessa: metsämarjanpoiminta on satunnaista toimintaa, eikä siitä syystä verotettavaa.
Metsämarjanpoimintaa ei ole myöskään tulkittu maa- eikä metsätaloudeksi.
Vaikka metsämarjanpoiminta katsottaisiinkin elinkeinon harjoittamiseksi, olisi se todennäköisesti tulkittavissa elinkeinolain mukaiseksi, “itsensä elatukseksi tapahtuvaksi elinkeinoksi”. Tällainen toiminta on sallittua ilman eri ilmoitusta tai lupaa. Sama koskee myös ulkomaalaisia marjanpoimijoita.
Jos metsämarjanpoiminta tulkitaan elinkeinonharjoittamiseksi, ei siihen silloinkaan tarvita lupia tai ilmoituksia, mutta verotusta tulisi arvioida uudelleen. Lähtökohtaisesti luonnontuotteita myymällä tienattu tulo ei ole veronalaista tuloa, jollei tuloa ole pidettävä palkkana.
Lue lisää luonnontuotteiden poimimisesta.
Lähde §: tuloverolaki
Suomen Juristit Oy
05.02.2015
(Päivitetty 18.11.2021)
Nopeaa apua lakiasioihin.