Perintöverotus: Omaisuuden arvostus perintöverotuksessa

Miten omaisuus arvostetaan perintöverotuksessa?

Perukirjassa ennen uskottujen miesten allekirjoituksia on yleensä fraasi: ”Tähän perukirjaan olemme kaiken meille ilmoitetun oikein merkinneet ja pesän varat parhaan ymmärryksemme mukaan arvioineet.” Hyvin ymmärrettävää on, että parhaaseenkaan ymmärrykseen ei verotuksessa koko omaisuuden kohdalla voida sinisilmäisesti luottaa.

Perintöverotuksen työläin vaihe on omaisuuden arvostus. Perunkirjoituksessa ajatellaan usein pelkästään siviilioikeudellisesti eli ’jakoaivoilla’. Perunkirjoituksia toimittavan onkin hyvä tietää, millä tavoin verottaja suhtautuu perukirjassa ilmoitettuihin arvoihin.

Perintö- ja lahjaverolain mukaan perintöveron perusteeksi pannaan se arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa eli perinnönjättäjän kuollessa. Omaisuus arvioidaan niiden perusteiden mukaan, jotka ovat voimassa omaisuuden arvostamisesta tulo- ja omaisuusverotuksessa. Vakiintunut tulkinta tästä on kuolinajankohdan todellisen käyvän hinnan noudattaminen. Kun omaisuutta ei kuitenkaan yleensä ole tuona ajankohtana myyty, arvostuksen perusteeksi pyritään määrittelemään omaisuuden sen hetken todennäköinen luovutushinta.

Rahavarojen, kulkuneuvojen ja muiden irtainten esineiden kohdalla lähtökohtana on luottamus perukirja-arvoihin. Onhan pesän ilmoittaja valaehtoisesti vakuuttanut ilmoittaneensa kuolinpesäomaisuuden oikein ja uskotut miehet vakuuttaneet arvostaneensa sen parhaan ymmärryksensä mukaan. Vainajan tavanomaisia vaatteita, huonekaluja ja taloustavaroita ei kannattaisi perukirjaan edes merkitä. Ne eivät ainakaan verottajaa kiinnosta, koska niiden vaihdanta-arvo on yleensä lähellä nollaa.

Saldotodistuksia ei nykyään ole perukirjaan liitettävä, mutta usein kun ne on mukaan liitetty, niihin ei juuri huomiota kiinnitetä. Tavallista on, että irtain omaisuus perukirjassa vain silmäillään pikaisesti läpi ja katsotaan, ettei räikeitä laskuvirheitä esiinny.

Kiinteän omaisuuden sekä irtaimen omaisuuden puolelta osakkeiden ja arvopapereiden arvostus, puhumattakaan maatila- tai yritysvarallisuuden arvostamisesta, tuottaa usein ongelmia. Koko verotuksen oikeellisuus ja verovelvollisten tasapuolinen kohtelu lähtee siitä, että omaisuuserien käyvät arvot määritetään yhdenmukaisia arvostusmenetelmiä käyttäen.

Tavallisimmat arvostusmenetelmät ovat vertailuluovutuksiin perustuva vertailuarvomenetelmä, omaisuuden jälleenhankinta-arvoon perustuva kustannusarvomenetelmä sekä omaisuuden tuottoon perustuva tuottoarvomenetelmä. Arvostuksessa on vakiintunut ns. varovaisen käyvän arvon periaate, jonka pitäisi taata se, etteivät arvot perintöverotuksessa ainakaan ylitä todellista käypää arvoa.