Omistusoikeus tarkoittaa muun muassa oikeutta hallita, käyttää ja luovuttaa omistusoikeuden kohdetta. Omistusoikeuden näkyvä tunnusmerkki on esineen hallinta.
Omistusoikeusolettama
Esineen, kiinteän tai irtaimen, hallinta on omistusoikeuden helpoimmin havaittava elementti. Omistusoikeus käsitteenä kattaa myös hallintaoikeuden ja käyttöoikeuden. Omistusoikeus voi kuitenkin olla rajoitettua siten, että esineen omistaja on luovuttanut yksinomaisen hallintaoikeuden toiselle henkilölle. Tällöin omistusoikeuden haltija itse ei hallitse omaisuutta, vaikka hän sen omistaakin. Tällainen tilanne on esimerkiksi esineen vuokraaminen toiselle. Omistusoikeuden haltija voi myös antaa ns. rinnakkaisen hallintaoikeuden toiselle henkilölle, jolloin sekä omistajalla että toisella hallintaoikeuden haltijalla on oikeus samanaikaisesti hallita esinettä.
Omistusoikeuden haltijan määritteleminen on tärkeää aina silloin, kun tehdään omaisuutta koskevia oikeustoimia. Siis kun jotakin esinettä myydään, vuokrataa, lainataan, pantataan tai tehdään muita sitä koskevia oikeustoimia. Useimmiten vain omistaja on oikeutettu tekemään esinettä koskevia sopimuksia.
Mistä voi tietää varmaksi sen, kuka jonkun esineen omistaa? Aina sitä ei voi varmasti tietää. Sen vuoksi on olemassa omistusoikeusolettama. Esineen hallinta luo olettaman omistusoikeudesta hallinnan kohteeseen. Siis se henkilö, kenen hallussa esine on, saadaan olettaa olevan myös esineen omistaja. Tällä omistusoikeusolettamalla on useita sovellutuksia arkipäiväisessäkin elämässä. Omistusoikeusolettamalla on merkitystä myös ”vilpittömän mielen” sääntöön. Esimerkiksi ostaja kaupan osapuolena saa luottaa siihen, että myyjä on esineen omistaja ja siis oikeutettu myymään esineen, kun esine on myyjän hallussa.
Nopeaa apua lakiasioihin.