Edellinen on oikeassa siinä että lapsen etu on turvattava taloudellisesti ja henkisesti. Esimerkiksi Ruotsissa kunnan viranomaiset tekevät paljon työtä sen eteen, että lapsi saa eron jälkeenkin pitää molemmat vanhemmat. Molemmat vanhemmat ja etenkin etävanhempi sitoudetaan lapseen erinäisin järjestelyin. \\r\\n Suomalainen malli on toisenlainen. Viranomaiset sitoutetaan etävanhemman maksujen määräämiseen ja tarkkailuun lähivanhemmalle. Sitä, miten lähivanhempi nämä tulot lapseen käyttää, ei valvota. Valvonta on työlästä, kyykyttävää, eikä ulotu itse kohteeseen eli lapseen asti. Etävanhemmat puhuvatkin \\\”kyykytysjärjestelmästä\\\”. \\r\\n Järjestelmä on lapsen oikeuksia loukkaava. Ja se on myös sukupuolisesti arvelluttava. Yli 90% lapset tuomitaan äidille. Sosiaaliviranomaisten lausunto on tässä isossa osassa. He ovat enimmäkseen naisia. Myös oikeuslaitoksissa istuu yhä enenevä määrä naisia. \\r\\n\\r\\n Miesten olisi haettava enemmän oikeuksiaan lapseensa. Elatusmaksujärjestelmän toteutumisen valvonta olisi ulotettava molempiin vanhempiin. Myös etävanhemman pitäisi olla sitoutettu ja oikeutettu osallistumaan maksujen kohdentumisessa lapseen.\\r\\n\\r\\n Asenteita ja etävanhemman etäännyttämisilmapiiriä on vaikea muuttaa, mutta lakimuutosesityksen saisi eduskuntaan kansalaisaloitteena. Jos joku, joka tuntee lakia ja nimienkeruun aakkosia, perustaisi adressin lapsen edun parantamiseksi, olisin allekirjoittamassa ensimmäisten joukossa. \\r\\n \\r\\nSvingi\\r\\n