Lueskelin elatusmaksukeskustelua mielenkiinnosta. Olen ollut yh-äiti, lapseni olivat 1 ja 3 vuotta kun otti lähti uuden matkaan. Sen jälkeen hän matkusti vielä kolmen rouvan syliin, ja teki lapsia lisää kummallekin. Olisi kai jatkanut vielä 60 vuotiaanakin retkiänsä, mutta lihoi muodottomaksi läskiksi, kysyntä kai vähenee.
Mutta en jaksa kuin nauraa, kun vielä 4.s vaimo valittaa elatusmaksuista,
vaikka tiesi, että miehellä on puoli tusinaa vanhoja suitakin ruokittavana, piti vääntää vaan taas se uusi lapsi. Vanhana,40 vuotiaana! Rakkausko se saa ihmisen tekemään tälläistä? Meidänkin lapsista niitä maksoi muutaman vuoden ja seuraavista sitten ainakin 15 vuotta. Ne rasittivat uutta onnea, mitäs se meille muille kuului?
Tapanahan oli isukilla aina jättää melkein juuri syntyneet lapset ja lähteä uuteen liittoon. Ottajia riitti.
Lapsista pitää maksaa elatusmaksut, luuletteko te hyvät isät tai joskus äidit, että sen minkä taakseen jättää, siitä ei tarvitse kantaa vastuuta!
Kyllä, lapsille tai heidän lähivanhemmalleen pitää antaa avustua, jotta perhe selviää vastuuhenkilön katoamisesta taloudenpyörityksessä!
Sopivaavustus on tässä kalliissa maailmassa noin 400,-e/lapsi, paras tehdä isukin/äidin töitä, jotta saa maksettua. En tunne yhtään sääliä, lapsi syö, kuluttaa vaatetta, harrastaa, asuu lämmössä ja läträä vettä, sairastaakin. Yksinkö siitä lähivanhemman pitää selvitä? Niinkö?