Mitenkä menee oikeusasiat tilanteessa:
Minä ja mies asumme erillämme, välimatkaa n. 400km ja emme ole asuneet yhdessä saati olleet naimisissa.
Olen raskaana, lapsi kuitenkin tulossa, mies ei ole osallistunut millään tavalla lapsen tuloon, hankintoihin tai neuvoloihin.

Nyt sitten alkoi kuitenkin uhkailemaan, että hakee huoltajuutta itselleen. Keksi vaikka ja mitä ideoita, onneksi en lähtenyt näihin temppuihin vastailemaan.

Enkö minä käytännössä ole suoraan yksinhuoltaja? Ko. Mies ei ole edes isyyttään vahvistanut, tekee kiusaa vaan ja todennut tekevänsä asiat minulle vaikeiksi.

Mikäs todennäköisyys näissä tilanteissa on? Itselläni ei ole mitään ns. Ongelmia tms, mutta epäilen nyt vahvasti jo, että miehen mielenterveys ei taida olla tolallaan.