ma-pe 8-20, la-su 10-18
2,95€ / min + pvm

lakipuhelin

Yksityiset
0600 111 33

Yritykset
0600 111 88

Soittoosi vastaa aina lakimies.

Luotettavaa neuvontaa kaikissa lakiasioissa.

Halutessasi voit soittaa nimettömänä.

Pidättämisen vaaraedellytysten täyttymisen arvioinnista

Pidättämisen vaaraedellytysten  täyttymisen arvioinnista saadaan johtoa sille, ovatko pidättämisen erityiset edellytykset olleet voimassa. Ennen tätä artikkelia on syytä tutustua pidättämisen yleisiin ja erityisiin edellytyksiin omissa artikkeleissaan.

Perinteisesti pidättämisen edellytykset jaetaan yleisiin ja erityisiin edellytyksiin. Pidättämisessä rikoksestä epäillyn vapautta rajoitetaan pitämällä häntä kiinniotettuna esitutkinnan turvaamiseksi.

Rikoksesta epäilty on 24h kuluttua kiinniottamisesta päästettävä vapaaksi tai pidätettävä. Pidättämisen tarkoitus on turvata esitutkintaa ja rikosvastuun toteutumista. Vapaudenmenetyksen liittyy tavallisesti yhteydenpidon rajoituksia.

Jos pidättämisperusteena olevasta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja on syytä epäillä, että henkilö joko karttaa esitutkintaa, vaikeuttaa esitutkintaa tai jatkaa rikollista toimintaa, voidaan hänet pidättää.

Pidättämisen vaaraedellytysten  täyttymisen arvioinnista säännönmukaisissa tapauksissa

Karttamisvaara: Paonvaara voi olla käsillä koko prosessin ajan. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota epäillyn henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Näkökohtana voi olla mm. se, onko henkilöllä vakituinen asuinpaikka, työ, perhe ja muut sosiaaliset sidonnaisuudet. Myös aikaisemmalla elämällä ja käyttäytymisellä voi olla perusteluissa merkitystä. Kaikkein selvimmin pidättäminen on perusteltavissa karttamisvaaralla, kun henkilö on jo paennut tai yrittänyt paeta. Paonvaara on ilmeisen suurempi silloin, mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys.

Jälkienpeittamisvaara: Kolluusiovaara on suurimmillaan esitutkinnan alkuvaiheessa ja etenkin silloin, kun esitutkintaviranomaisella ei välttämättä vielä ole takavarikkoja ja kaikkea mahdollisesti tarvittavaa tietoa rikoksen selvittämiseksi. Varmana esimerkkinä kolluusiovaarasta on jo tapahtunut esinetodisteiden hävittäminen, tekovälineiden hävittäminen tai kätkeminen ja osallisiin vaikuttaminen tai vaikuttamisyritykset. Kolluusiovaaran olemassaolo voidaan kokonaan poissulkea yleensä vain silloin, kun epäilty myötämielisesti pyrkii edesauttamaan rikoksen selvittämistä.

Rikosten jatkamisvaara: Jatkamisvaaran arvioinnissa aikaisempi rikollisuus ja mahdollinen tekojen nopea uusiminen on usein ratkaisevaa. Jatkamisvaara ei kuitenkaan täyty pelkän entisyyden perusteella. Tulkinnanvaraista on kuitenkin ollut se, onko nyt käsillä olevan rikoksen oltava laadultaan samanlainen, kuin aikaisemmat rikokset, joilla pidättämistä nyt perustellaan. Selvintä jatkamisvaaran olemassaolo on esim. silloin, kun tekijä itse ilmaisee kostoaikeensa tai muuten jatkavansa rikosten tekemistä.

Kun on kysymyksessä ns. ”ylitörkeä rikos” (vähimmäisrangaistus korkeampi kuin 2 vuotta vankeutta), pidättämispäätöksessä ei tarvita em. vaaraedellytysten täyttymisen arviointia.