Riistakeskuksen poikkeuslupa

Riistakeskuksen poikkeuslupa on lupa, jolla voidaan poiketa osasta metsästyslain rauhoituksista, kielloista ja rajoituksista. Pääsääntöisesti eläimet rauhoitetaan valtioneuvoston asetuksella. Susi, karhu, saukko, ahma, ilves ja kirjohylje ovat aina rauhoitettuja. Poikkeuslupa voidaan antaa myös koiran kiinnipitovelvollisuudesta.

Poikkeuslupa voi sisältää myös oikeuden poiketa tietyistä muista kielloista ja rajoituksista. Tällaisia ovat moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoitukset, pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista kiellot ja metsästysaseen kuljettamista koskevat säännökset.

Edellytykset riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen poikkeusluvalle

Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä, 41 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää 5 §:ssä tarkoitettujen riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen pyydystämiseen tai tappamiseen. Perusteeksi kelpaavat kansanterveys (esim. tarttuvat influenssat), lentoturvallisuus, tutkimus- ja koulutustarkoitus tai kanna lisäämis ja uudelleenistuttamistarkoitus. Perusteena voi olla myös viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estäminen.

Poikkeuslupa voidaan myöntää myös tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen muiden kuin rauhoittamattomien lintujen pienien määrien tappamiseksi, pyydystämiseksi, hallussa pitämiseksi tai muutoin asiallisen hyötykäytön mahdollistamiseksi.

Edellytykset muiden riistanisäkkäiden poikkeusluvalle

Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, muita kuin riistanisäkkäitä koskeva  poikkeuslupa voidaan myöntää luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi, viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, riistataloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan merkittävän vahingon ehkäisemiseksi. Näissä tapauksissa perusteeksi kelpaavat myös kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle tai näiden lajien tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja istuttamistarkoituksessa taikka eläintautien ehkäisemiseksi.