The Double Irish Dutch Sandwich on maailman kuuluisa verojärjestely, jota käyttää mm. Apple, Google, Starbucks ja Facebook. Nimi tulee siitä, kun kahden Irlantilaisen tytäryhtiön väliin sijoitetaan Hollantilainen tytäryhtiö, mikä mahdollistaa verokeinottelun maiden lainsäädäntöjen puitteissa.
The Double Irish Dutch Sandwich on vain yksi esimerkki vastaavien verojen välttämiseen pyrkivien järjestelyjen joukossa mutta kieltämättä yksi tunnetuimmista. Tämän verojärjestely toteutuu käyttämällä EU:n sisämarkkinan vapauksia sekä EU jäsenvaltioiden eroavaisuuksia verolainsäädännöissä.
The Double Irish Dutch Sandwich järjestely on suosittu esimerkiksi teknologiayhtiöiden keskuudessa, sillä niiden on helppoa luovuttaa yrityksen tekijänoikeuksien taloudelliset oikeudet ulkomailla sijaitseville tytäryhtiöilleen ja näin samalla ohjata myös tekijänoikeuksien perusteella saadut tulot tulevaisuudessa tytäryhtiöilleen.
Järjestelyn toteuttaminen
The Double Irish Dutch Sandwich järjestelyssä on osallisena yhdysvaltalainen emoyhtiö, irlantilainen tytäryhtiö T1 sekä kaksi tämän omistamaa tytäryhtiötä T2 ja T3. Tytäryhtiö 1 ja 2 toimivat Irlannissa ja T3 Hollannissa.
Ensimmäiseksi perustetaan emoyhtiöllä tytäryhtiö (T1) Irlantiin, jolle emoyhtiö myy tai lisensoi Yhdysvalloissa kehitettyjen immateriaalioikeuksiensa ulkomaiset oikeudet. Tytäryhtiön käyttöoikeuksista pyritään maksamaan mahdollisimman vähän mutta tämä tulee silti olla markkinaehtoperiaatteen mukainen. Markkinaehtoperiaate on kansainvälinen hinnoittelunormi, jonka etuyhteydessä toimivien yhtiöiden liiketoimissa on käytettävä sellaisia ehtoja, ”joista toisistaan riippumattomat osapuolet olisivat samanlaisissa olosuhteissa sopineet”. Tällä pyritään siihen, että myös konsernin sisällä liiketoimet toteutetaan markkinaehtoisin hinnoin. Kun immateriaalioikeus on myyty tai lisensioitu T1:lle, kaikki tästä polveutuvat tulot, jotka tulevat Yhdysvaltain ulkopuolelta voidaan ohjata The Double Irish Dutch Sandwich- järjestelyn takia suoraan T1:lle. Yhdysvalloissa emoyhtiö ei maksa veroja, ennenkun T1 jossain vaiheessa siirtää nämä tulot emoyhtiölle. ”T1 on Irlannissa perustettu yhtiö, jonka verovelvollisuus ulotetaan Irlannin verolainsäädännön porsaanreikiä hyväksi käyttäen jonnekin veroparatiisiin, kuten Bermudalle, jossa yritysten yhteisöveroprosentti on nolla”. Irlanti on tärkeä EU jäsenvaltio The Double Irish Dutch Sandwich järjestelyssä sillä Irlannin verolainsäädännön mukaan yhtiötä verotetaan siinä maassa, missä tämän johto ja hallinta sijaitsee. Kun yhtiön johto ja hallinta siirretään veroparatiisiin tämä poistuu Irlannin verotuvallan piiristä. Yhdysvallat katsovat T1:n olevan Irlantilainen yhtiö mutta Irlanti puolestaan katsoo, että T1 on Bermudalainen yhtiö.
Toiseksi, Irlantilaiselle T1:lle perustetaan tämän sataprosenttisesti omistama tytäryhtiö T2. T2:lle lisensioidaan emoyhtiön luovuttamat immateriaalioikeudet ja vastineeksi T2 maksaa rojalteja. ”Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki yrityksen tulot tulevat T2:lle ja käytännössä T2 pyörittää yrityksen Yhdysvaltain ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa. T2:n saamia tuloja verotetaan Irlannin matalalla 12,5 prosentin yhteisöverolla. Lisäksi T2 voi vähentää kaikki T1:lle maksamansa rojaltit tuloistaan Irlannin verotuksessa, jolloin yrityksen kokonaisverorasitus jää hyvin pieneksi. On myös huomattava, että käytännössä T2:lle ei jää juurikaan tuloja verotettavaksi Irlannissa, sillä T2 saa suurimman osan tuloistaan tekijänoikeuksien perusteella rojalteina, jotka T2 saa siirrettyä verovapaasti veroparatiisissa sijaitsevalle T1:lle”.
Kolmanneksi, koska Irlannilla ja Bermudalla ei ole kahdenkeskeistä verosopimusta T2:n saamia rojalteja ei voida suoraan siirtää T1:lle verovapaasti. Tämä seikka on ratkaistettu jatkamalla verokeinottelua Hollantiin, jonne T3 on perustettu. EU:n sisämarkkinan vapauksien takia sekä Irlannin ja Hollannin keskinäisen verosopimuksen puitteissa voidaan siirtää saamansa rojaltit verovapaasti. ”T3:sesta rojaltit on puolestaan mahdollista siirtää edelleen verovapaasti T1:lle, sillä Hollanti ei kerää lainkaan ennakkoveroa maasta pois siirtyvistä rojalteista. Hollanti perii näistä maan kautta ajelehtivista rojalteista vain marginaalisen siirtokulun”. Koko järjestelyn lopputulos on se, että yritys ei maksa Yhdysvaltain ulkopuolelta saamistaan rojalteista lainkaan veroa ja muista tuloista verot ovat varsin vähäisiä.
Tämä järjestely on toteutettu täysin laillisin keinoin mutta tulisiko tällaisia verojärjestelyitä hyväksyä maailmalla ja etenkin EU:ssa, on täysin toinen seikka. The Double Irish with a Dutch Sandwich -järjestelyä ei voida pitää veronkiertona, sillä järjestely ei ainakaan toistaiseksi voida katsoa rikkovan minkään maan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Sekä EU että OECD parantaa verolainsäädäntöään, jolla he pyrkivät estämään tämänkaltaista verokeinottelua. Jää nähtäväksi miten EU ja OECD:n BEPS-ohjelma onnistuu estämään the Double Irish Dutch Sandwich- järjestelyt.
Artikkeli perustuu Annika Falbénin ”The Double Irish with a Dutch Sandwich-järjestelyn mahdollisuudet ja rajat” artikkeliin.
Suomen Juristit Oy
13.4.2016
Nopeaa apua lakiasioihin.