Työnantaja ja työntekijä voivat työsuhteen kestäessä sopia keskenään, että työntekijä lomautetaan määräajaksi. Tällainen sopimus on tehtävä työnantajan aloitteesta. Työntekijä ei voi tehdä aloitetta lomauttamiseksi. Jos työntekijä haluaa keskeyttää työt ja palkanmaksun työsuhteen pysyessä voimassa, osapuolet voivat sopia ns. työvapaasta, joka on eri asia kuin lomautus.
Sopimuksesta tapahtuvaan lomauttamiseen ei tarvita normaaleja lomautuksen perusteita (katso artikkeli ”Lomautuksen perusteet”), mutta lomauttamisen on oltava tarpeen työnantajan toiminnan tai taloudellisen tilanteen vuoksi. Ketään ei voi siis lomauttaa vain esimerkiksi sen takia, että ei pidä työntekijästä. Lomautus ei saa olla myöskään olla kurinpidollinen rangaistus työntekijän käytöksestä.
Sopimus on tehtävä tilannekohtaisesti. Työnantaja ei voi työsopimusta solmittaessa sisällyttää siihen ehtoa, jonka mukaan hän voi halutessaan lomauttaa kyseisen työntekijän. Lomauttamisesta on tehtävä aina erillinen sopimus.
Sopimukseen perustuvan lomautuksen on oltava määräaikainen. Siinä on siis annettava ennakolta tieto, milloin lomautus päättyy.
Pääsääntönä on, että määräaikainen lomautus voi kestää korkeintaan 90 päivää. Näin on esim. työn vähentymisen perusteella tehdyn lomautuksen kohdalla. Tästä pääsäännöstä poiketen sopimusperusteinen lomautus voi kuitenkin kestää yli 90 päivää.
Nopeaa apua lakiasioihin.